Avioerot ovat yleistyneet aivan valtavasti viime vuosina ja se on surullista, kukapa ei haluaisi uskoa ikuiseen rakkauteen. Miten ne tekivät sen ennen? Olivatko ongelmat samat, mutta ne käsiteltiin eritavalla? Vai johtuiko avioerojen vähäisyys yksinkertaisesti siitä että sitä paheksuttiin yleisesti niin paljon, ettei sitten haluttu joutua yleisen paheksunnan kohteeksi?
Joka tapauksessa kaikki tutkimukset ja taulukko laskennat ovat vain suuntaa antavia siitä mitä maailmalla tapahtuu ja ketäs se sitten pelottaa eniten jos avioero lukemat ovat niin suuria? Nuoria pareja.
En ole törmännyt yhteenkään tutkimukseen jossa olisi vertailtu eron syitä tai aikakausien kultturellista vaikutusta avioero lukemiin.
Jos omista vanhemmista ei voi ottaa mallia, kuinka saadaan aikaan hyvä avioliitto, se on lapsellekkin tulevaisuudessa vaikeaa. Lapsi näkee riidat ja kuinka riidellään väärin ja oppii niistä itse "matkimalla" kuinka pitäisi riidellä, koska kukaan ei ole opettanut toisin. Riitelyhän periaatteessa tarkoittaa erimielisyyksien taistelua, ei huutoa ja syyttelyä.Olen lukenut monia artikkeleita "kuinka riidellä oikein" mutta kuinka moni oikeasti muistaa suutuspäissään olla kaivelematta menneitä ja syyttelemättä toista?
Omat isovanhempani ovat olleet nuoresta asti yhdessä ja ovat onnellisia edelleen. Oliko heidän sukupolvellaan jotain sellaista minkä aika on hukannut johonkin?
Varsinkin nuorien pariskuntien keskeisin ongelma on varmasti se ettei ole vielä löytänyt sitä omaa tietään, eikä ole vielä valmis sitoutumaan vakavasti tai ainakin luulee niin. Mitä se sitten tarvitsee että saisi suhteen kestämään yli 80 ikävuoden ajan?
Kasvukipuja
Kaiken mitä siihen sisältyy, huutoa, tuskan tunteita monissa erisävyissä, kehitystä ja onnistumisen iloa kun huomaa oppineensa jotakin sellaista toisesta mitä ei vielä tiennyt ja siinä kun on itse onnistunut korjaamaan jonkin suhdetta rassaavan tilanteen.
Rakkautta
"All you need is love"Tottakai, mutta rakkaudessakin on niin monta tasoa ja sen muotoja on monia. "Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista" On varmasti jokaisen vanhemman tuskaisin ja yleisin lause kun pitäisi sanoa jotain mikä sanoisi "I told you so" muttei niin julmasti. On vaikea oppia huomaamaan niitä pieniä asoita joilla toinen osoittaa rakkauttaan. Mutta kun oikein rupeaa miettimään, niitä löytyy joka päivästä todella monta. Tottakai sitä on myös ihana kuulla, muttei ketään voi pakottaa sitä sanomaankaan.
Yksipuolinen rakkaus on helppoa, sen kun vain rakastat ja tuskailet kun et saa vastarakkautta. Mutta kun antaa ja saa rakkautta takaisinkin, se vasta vaikeaa on. On vaikea alkaa ajattelemaan toisen kannalta, koska sinun on välitettävä siitä mitä toinen tuntee. Ymmärrys toisen mieleen on pitkä ja vaikea matka. Onko se kuitenkaan tarkoitus? Ymmärtää toista niin hyvin kuin itseään? Eikö se riitä että tunnet hänet paremmin kuin kukaan muu. Opiskelua rakkaus, yhdessä elo ja kaikki. Tahdon oppia sen kaiken sinun kanssasi.
"Kasvetaan yhdessä niin ei kasveta erilleen"
- Tärkein
Marita
