Happy Ending

Kaikki tietävät kuinka sadut loppuvat.. "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka". Olen itse kasvanut näiden sadujen kanssa ja kuinka tuskaista onkaan kun elämä ei menekkään niinkuin saduissa. Aina ei tapatu jotain todella hyvää vaikka koit jotain pahaa, joskus se on vaan pahaa.

Vielä vähemmän satuja näkee oikean elämän rakkaudessa. Saduissa on piilotettu rumat osuudet pois. Mihin on jäänyt kaikki ne ongelmat joita kohtaa kumppaninsa kanssa? Miten tietää kuinka toimia kun olette ensimmäistä kertaa harrastamassa seksiä ja jokin menee pieleen? Se ei ollutkaan kuin elokuvissa? Tai toinen rupeaa nauramaan sinulle, mietit "mitä ruusunen tekisi"? Ruusunen todennäköisesti uinahtaisi taas syvään uneen hyvin pitkäksi aikaa, unohtaakseen sen häpeän ja epätietoisuuden tunteen. Mitähän Jasmine tekisi jos Aladdin kertoisi vanhasta tutustaan "unelmien tyttönä"? Käskisi Radjan hoidella Aladdin vai? Saduissa kukaan ei petä ketään, eikä Jasmine varmasti yllätä Aladdinia housut kintuissa runkkaamassa ja ajattelemassa Arielia. Meille käy näin ja sitten todetaan vaan että no hei, se on vain elämää.

Kukaan ei kerro meille miten tällaisissa oudoissa tilanteissa tulee toimia. Emme voi nukahtaa kuten ruusunen, eikä meillä ole lemmikki tiikeriä puollustamassa meitä. Nämä asiat pitää käsitellä aikuisten tavalla. 

Kertokaa nyt helvetti joku, mikä se aikuisten tapa on? Meille opetetaan pienestä pitäen kertomaan totuus, näissä tilanteissa olisi kuitenkin helpompaa vain lakaista asia maton alle. Kuinka voi elää koko loppuelämänsä onnellisena loppuun saakka? Kukaan ei ole onnellinen koko ajan. On asioita jotka loukkaavat meitä. Luin joskus, että sinua ei voi loukata jos et ota mitään loukkauksena.   Totta  . Ollaan sitten vaan kaikki tunteettomia kiviä joita ei hetkauta mikään. Samassa kirjassa sanottiin lähes suoraan, että rakkautta ei ole olemassa, voit rakastaa ketä vain, kun vaan haluat. Rakkaus tai "rakkaus" ei siis ikinä pääse hiipumaan, ellet itse halua että se hiipuu. Tämä kirja sai minut raivon partaalle ja olin valmis haastamaan kirjoittajan oikeuteen, rakkautta ei muka ole olemassa!

Saduissa kaikki on paremmin, tulee huonojakin hetkiä, lohikäärme syöksee tulta savupiipustasi tai noidat jahtaavat, mutta rakkaus on aina se, joka pitää koko homman kasassa. Kun kasvat isoksi, rakkaus on vain osa sitä kaikkea mitä eteesi tulee, hyvässä ja pahassa.  

Älä leiki prinsessaa, se ei toimi kuin saduissa.

Forever a Princess too long

Marita

Kenen mieli?

Olen rappiolla, en tee mitään mikä miellyttäisi minua. Sinä yrität ajatella parastani, muttet osaa keskittyä siihen mikä on ongelma. Ongelmat kasaantuvat ja rupean itse tekemään niitä. En ole tyytyväinen. Siinä se ongelma on. En jaksa antaa kaikkeani kaikkien muiden puolesta, kun olen unohtanut itseni.

Olen tärkeä, minulle.

Olen unohtanut itseni, arvoni, käsitykseni ja aatteeni.

"Olen" HELVETTI! En edes tiedä enää kuka minä olen! Haluan takaisin käsitykseni siitä kuka minä olen ja mitä haluan. Nyt en halua mitään tai ketään. En tiedä mitä haluan, koska olen jumittunut ajattelemaan mitä muut haluavat. Taas..

Muistutus itselleni siitä, on minussa, en vain osaa katsoa sitä silloin, kun minun tarvitsisi sitä eniten muistaa se ja toteuttaa sitä. Ei ole vielä myöhäistä, se on vain hankalampaa.

"Your time is limited, so don't waste it living someone else's life." Nyt tajuan sen, minkä sinä huomasit ajat sitten, tarkalleen ottaen 23.04 klo.18.38

Olen niin väsynyt tähän, enkä osaa pyytää apua.

Kaiken on joskus tultava loppuun. Se mikä kaiken joskus päättä, ei voi tietää. Kuinka kauan mikäkin kestää ei voi tietää kuin siihen asti kun se loppuu. 

Me voimme vaikuttaa osaan. Kuinka paljon jaksamme puskea venettä eteenpäin pienistä ja suurista karikoista on meistä kiinni, yksin se ei onnistu. Elämä niinkuin purjehduskin ei ole helppoa ja itsestään selvää. On pakko pitää ohjat käsissä jotta pysyt pystyssä. Joskus on myötä tuuli ja kun vastatuuli iskee niin keksitään tavat päästä silti eteenpäin ehkä hieman hitaammin mutta eteenpäin. Jos putoat kyydistä voit aina nousta takaisin kyytiin, tai jäädä hukkumaan. Joskus on vain pakko pysähtyä miettimään, mitä sitten miettimäänkin.

Elämä on täynnä sääntöjä ja lakeja. Kaikesta päätät kuitenkin lopulta sinä. Miten tähän tilanteeseen päädyttiin? Omat valintasi ohjaavat elämää eteenpäin ja kaikella on tarkoitus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, halusit tai et. Minkä taakseen jättää sen edestään viel löytää. Eletään siis nyt ja kun kerran vain eletään, ei tehdä siitä kovin tuskaista matkaa.

Tunne olevani eri ihminen. En osaa selittää miten, mutta jokin on muuttunut. Minusta on tullut epävarma ja epäilevä. On kuin haluaisin tuntea väkisin jotain muuta. Vaikka sitten vihaa, surua, mustasukkaisuutta, mitä tahansa muuta kuin ikävää. Miksi negatiivisia tunteita? Ne on helpompi pitää yllä, on helpompi vain vajota alas ja olla ajattelematta. Haluaisin kuitenkin olla iloinen ja rakastaa ihmisiä ympärilläni, mutta silloin jostain syystä tunnen oloni pettäjäksi. Kuin tekisin jotain väärin. Se alkaa ärsyttää ja sen jälkeen ärsytän muita.

Tarvitseeko onnellisuuteenkin hakea lupa? 

 Entä jos olen onnellinen, enkä ikävöi, vaan unohdan sen? Muistaessa ikävän rupeaa taas 

pelottamaan, entä jos unohdan sen kokonaan. 

En ole löytänyt täydellistä tasapainoa vaihtelevassa elämäntilanteessani, en osaa suhteuttaa asioita oikein. Kuinka paljon saa pitää hauskaa ennenkuin unohtaa ikävöivänsä? En tiedä missä se raja on enkä haluakkaan, mutta nyt olen todennäköisesti melkeimpä liian kaukana siitä rajasta.

Pitää uskaltaa ja uskoa. 

As easy as it´s said...

Marita

Elä hetkessä.

Kuullaan usein sanottavan kun yritetään lohduttaa masentunutta kaveria joka ei tunnu löytävän elämän iloa. Minusta tuntuu kauhealta sanoa niin, koska kun itse alan nauttimaan jokaisesta tuoksusta minkä haistan, kaikesta minkä näen ja luonnon äänistä jotka hiljaa kiuskaavat korvaani, minusta tulee ahne. En haluaisi hengittää ulos, muuten tuoksut pääsetvät karkuun. Tahtoisin nähdä aina vain pidemmälle kuin sillä hetkellä näen. Haluaisin ymmärtää mitä luonto kuiskaa.. Mikään näistä ei tietenkään ole mahdollista. Jos en hengitä ulos tukehdun, jos kävelen koko ajan kauemmas lopulta eksyn ja elämän iloni katoaa siihen. Entä jos luonto on vihainen, jos sillä ei olekkaan mitään suloista sanottavaa? Pettyisin suunnattomasti enkä enää ikinä haluaisi ulos.

On asioita jotka on tarkoitettu sellaisiksi joita ihminen ei voisi manipuloida. Silti kaikki mikä on ympärillämme vaikuttaa meihin. Kukkia emme ymmärrä, mutta niistä tulee parempi mieli kuin piikkipuskista etupihalla. Sanotaan että luonto saa ihmisen rauhoittumaan, enkä yhtään ihmettele, ei ihmisen käsi ole luonnon rakentamaa metsää päässyt pilaamaan.

Olen pitkän aikaa miettinyt mihin rakkautta voi verrata, ja voiko edes? Tv- sarjoissa näytetään paljon rakkautta, vai näytellään? Kovin moni ei osaa vastata kysymykseen mistä tietää että on rakastunut, muuta kuin epämääräisillä lauseilla ja sanoilla, kuten "sen vain tietää", "se on vahvempi tunne kuin ihastuminen" yms.. Itse olen yrittänyt kuitenkin selityksien sijaan vain olla rakastunut. Kaikilla se tuntuu varmasti erilaiselta. Minulla se tuntuu nyt tältä, älkää kyseenalaistako rakkautta.
 
Useammassakin tekstissäni käsittelen aiheena rakkautta, milloin miltäkin kantilta kirjoitus mielialan mukaan. Mielestäni se on aihe mistä kaikki voisivat kirjoittaa omia pohdintojaan kokonaisen kirjan verran, enemmänkin! Aina löytyisi jokin uusi näkökulma, kuka vihaa, kuka rakastaa, ja miksi? Kaikki mitä oikeastaan tahdon siis sanoa on, rakastakaa millä tavalla vaan ja ketä vain ikinä tahdotte, älkääkä ottako paskaa niskaan sen takia että joku väittää ettei rakkautesi olisi aitoa. Pienikin rakkaus on aitoa ja rakkaus vahvistuu ajan myötä, kaiken täytyy lähteä pienestä versosta jotta se voisi kasvaa suureksi ja vahvaksi.



Rakkaudella
Marita

Kun jokainen kosketuksesi tuntuu pahalta, en halua enää 
rakastella kanssasi koska minulle tulee huono olo, ihan oikeaasti, 
meinaan oksentaa. Rakastan sinua, mutten halua että 
kosket minuun. Sinun on vaikea ymmärtää minua koska 
sinä et tunne samoin.
 Sinä haluat minua, ihastelet poveani ja himoitset
 pyöreätä takapuoltani.

Seksi on irstasta, alastomuus ja koskettelu yliarvostettua. 

Pystytkö elämään kanssani ilman kosketuksia, suudelmia, seksiä?

Kuvittele, miltä tuntuu kun puolisosi sanoo sinulle näin.
Haluaisit juosta karkuun, toisaalta haluaisit ymmärtää. 
Haluaisit lyödä, haluaisit heliä 

pahan olon pois, mutta miten? Hän juuri sanoi
voivansa fyysisesti pahoin kun kosketat
häntä, kun haluasit osoittaa rakkautesi kosketuksilla. 

Tunnet olosi hylätyksi, kuin
  jätetyksi, petetyksi. Onko hänellä toinen?
Ajatus vilahtaa mielessäsi vain hetken, ei.
 Hän sanoi rakastanvansa sinua.
Miten jatkaa suhdetta eteenpäin? 

Viimeinen kysymys on  vaikein. 

Pystytkö elämään hänen kanssaan ilman
 kosketuksia, suudelmia ja seksiä? 

Pystyisitkö sinä siihen, oikeasti?

Marita

Haluatko sinä Minut?

Rakkaus on erikoinen sana siinä mielessä ettei kukaan osaa oikeasti määritellä sitä. Vain kemiallinen reaktio aivoissa? Joka tapauksessa korvaamaton tunne. 


Mitä kaikkea sen pitää kestää? Sanotaan että rakkaus voi voimallaan siirtää vaikka vuoret paikoiltaan. Miten sellaisen rakkauden löytää? Kai siihen tarvitaan vain paljon luottamista, arvostamista ja tahto pysyä yhdessä myötä ja vastoin käymisissä. Ja tietysti rakkautta. 


Niin paljon mikä voi sen rikkoa.


Kaikki tarvitsevat omaa aikaa, minäkin joskus, mutta minulle riittää yksin kävelty työ matka. Pelkään että yksinäisyyden pelkoni, joka on täysin turha, tuhoaa hyvän suhteen ja sen jälkeen jään oikeasti yksin. En osaa kertoa miksi pelkään yksin oloa niin paljon, en vain koskaan ole ollut yksin. Ymmärrän ahdistuksen ja pahan olon kun olen sinussa liian kiinni, olen pahoillani, minulla ei täällä ketään muuta. 


Haluaisin luottaa sinuun. Kuulostaa kamalalta, mutta minkä sille voi? Sinä olet pettänyt luottamukseni aikaisemmin ja minä en tiedä tästä maailmasta sinulle tarpeeksi. Olen liian lapsi. Ajattelen paljon, ehkä vähän liikaakin. Oletan liikaa, sen olet minulle kertonut monta kertaa. Mietin moneen kertaan miksi teet miten teet, miksi sanot yhtä mutta kehosi kertoo toista. Sanotaan sitä vaikka työhön valmistautumiseksi, kun työskentelee ihmisten kanssa on opittava huomaamaan sanattomat viestit. Siksi analysoin milessäni kaiken mitä sanot ja kokoan siitä tietoja tulevaa varten.

Jos sinulle ei riitä se että minä tutkin ihmisten käyttäytymistä,

enkä esimerkiksi veden, niin anna olla
.

Sitten et tunne minua yhtään. 

En tunne politiikkaa, tiedän ihmisten käyttäytymisestä.

 En ymmärrä kovin paljon kemian, fysiikan tai historian päälle, 

ymmärrän ihmistä hädässä. 

En tiedä autoista, veneistä tai taloista mitään, 

mutta tiedän ihmisen kehityksestä.

Olen kohtalaisen väsynyt toistamaan itseäni ja mikä surullisinta, todistamaan itseäni sinulle. Jos oikeasti haluat minut, haluat minut sellaisena kuin olen. Tiedät kyllä mitä tarkoitan.






Väsynyt vapaustaistelija
Marita

Kasvukipuja

Miten nuori pari pystyy elämään toistensa kanssa loppuun asti?

Avioerot ovat yleistyneet aivan valtavasti viime vuosina ja se on surullista, kukapa ei haluaisi uskoa ikuiseen rakkauteen. Miten ne tekivät sen ennen? Olivatko ongelmat samat, mutta ne käsiteltiin eritavalla? Vai johtuiko avioerojen vähäisyys yksinkertaisesti siitä että sitä paheksuttiin yleisesti niin paljon, ettei sitten haluttu joutua yleisen paheksunnan kohteeksi?

Joka tapauksessa kaikki tutkimukset ja taulukko laskennat ovat vain suuntaa antavia siitä mitä maailmalla tapahtuu ja ketäs se sitten pelottaa eniten jos avioero lukemat ovat niin suuria? Nuoria pareja.

En ole törmännyt yhteenkään tutkimukseen jossa olisi vertailtu eron syitä tai aikakausien kultturellista vaikutusta avioero lukemiin.

Jos omista vanhemmista ei voi ottaa mallia, kuinka saadaan aikaan hyvä avioliitto, se on lapsellekkin tulevaisuudessa vaikeaa. Lapsi näkee riidat ja kuinka riidellään väärin ja oppii niistä itse "matkimalla" kuinka pitäisi riidellä, koska kukaan ei ole opettanut toisin. Riitelyhän periaatteessa tarkoittaa erimielisyyksien taistelua, ei huutoa ja syyttelyä.Olen lukenut monia artikkeleita "kuinka riidellä oikein" mutta kuinka moni oikeasti muistaa suutuspäissään olla kaivelematta menneitä ja syyttelemättä toista?

Omat isovanhempani ovat olleet nuoresta asti yhdessä ja ovat onnellisia edelleen. Oliko heidän sukupolvellaan jotain sellaista minkä aika on hukannut johonkin?

Varsinkin nuorien pariskuntien keskeisin ongelma on varmasti se ettei ole vielä löytänyt sitä omaa tietään, eikä ole vielä valmis sitoutumaan vakavasti tai ainakin luulee niin. Mitä se sitten tarvitsee että saisi suhteen kestämään yli 80 ikävuoden ajan?

Kasvukipuja
 

Kaiken mitä siihen sisältyy, huutoa, tuskan tunteita monissa erisävyissä, kehitystä ja onnistumisen iloa kun huomaa oppineensa jotakin sellaista toisesta mitä ei vielä tiennyt ja siinä kun on itse onnistunut korjaamaan jonkin suhdetta rassaavan tilanteen.

Rakkautta

"All you need is love"

Tottakai, mutta rakkaudessakin on niin monta tasoa ja sen muotoja on monia. "Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista" On varmasti jokaisen vanhemman tuskaisin ja yleisin lause kun pitäisi sanoa jotain mikä sanoisi "I told you so" muttei niin julmasti. On vaikea oppia huomaamaan niitä pieniä asoita joilla toinen osoittaa rakkauttaan. Mutta kun oikein rupeaa miettimään, niitä löytyy joka päivästä todella monta. Tottakai sitä on myös ihana kuulla, muttei ketään voi pakottaa sitä sanomaankaan.

Yksipuolinen rakkaus on helppoa, sen kun vain rakastat ja tuskailet kun et saa vastarakkautta. Mutta kun antaa ja saa rakkautta takaisinkin, se vasta vaikeaa on. On vaikea alkaa ajattelemaan toisen kannalta, koska sinun on välitettävä siitä mitä toinen tuntee. Ymmärrys toisen mieleen on pitkä ja vaikea matka. Onko se kuitenkaan tarkoitus? Ymmärtää toista niin hyvin kuin itseään? Eikö se riitä että tunnet hänet paremmin kuin kukaan muu. Opiskelua rakkaus, yhdessä elo ja kaikki. Tahdon oppia sen kaiken sinun kanssasi.


"Kasvetaan yhdessä niin ei kasveta erilleen"
- Tärkein





Marita

Yhdessä ja erikseen

Kaikilla meillä on hyviä ja huonoja hetkiä. Ylä- ja alamäkiä. Ylämäen sattuessa meidän täytyy kävellä käsi kädessä mäen päälle ja voimme astella polkua vahvempina eteenpäin. Yksinkertaistahan ei ole mikään, parisuhteet tai työ.

Kukaan ei voi nähdä tulevaa ennalta ja kukaan ei tiedä mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.

Työ on helpompi hoitaa, teet vain työsi niin hyvin kuin pystyt, olet paikalla ja olet ajoissa.

Parisuhteessa taas teitä on kaksi, toivottavasti ei enempää. Tunteet jotka ohjaavat suurinta osa aluetta meissä, eivät sano milloin ihastumme, me vain teemme niin, se mitä teemme ihastuksemme kanssa riippuu meistä. Kun rakennamme tietämme yhdessä olemme vahvempia. 

Kasvetaan yhdessä niin ei kasveta erilleen.