Tunne olevani eri ihminen. En osaa selittää miten, mutta jokin on muuttunut. Minusta on tullut epävarma ja epäilevä. On kuin haluaisin tuntea väkisin jotain muuta. Vaikka sitten vihaa, surua, mustasukkaisuutta, mitä tahansa muuta kuin ikävää. Miksi negatiivisia tunteita? Ne on helpompi pitää yllä, on helpompi vain vajota alas ja olla ajattelematta. Haluaisin kuitenkin olla iloinen ja rakastaa ihmisiä ympärilläni, mutta silloin jostain syystä tunnen oloni pettäjäksi. Kuin tekisin jotain väärin. Se alkaa ärsyttää ja sen jälkeen ärsytän muita.

Tarvitseeko onnellisuuteenkin hakea lupa? 

 Entä jos olen onnellinen, enkä ikävöi, vaan unohdan sen? Muistaessa ikävän rupeaa taas 

pelottamaan, entä jos unohdan sen kokonaan. 

En ole löytänyt täydellistä tasapainoa vaihtelevassa elämäntilanteessani, en osaa suhteuttaa asioita oikein. Kuinka paljon saa pitää hauskaa ennenkuin unohtaa ikävöivänsä? En tiedä missä se raja on enkä haluakkaan, mutta nyt olen todennäköisesti melkeimpä liian kaukana siitä rajasta.

Pitää uskaltaa ja uskoa. 

As easy as it´s said...

Marita