Tunne olevani eri ihminen. En osaa selittää miten, mutta jokin on muuttunut. Minusta on tullut epävarma ja epäilevä. On kuin haluaisin tuntea väkisin jotain muuta. Vaikka sitten vihaa, surua, mustasukkaisuutta, mitä tahansa muuta kuin ikävää. Miksi negatiivisia tunteita? Ne on helpompi pitää yllä, on helpompi vain vajota alas ja olla ajattelematta. Haluaisin kuitenkin olla iloinen ja rakastaa ihmisiä ympärilläni, mutta silloin jostain syystä tunnen oloni pettäjäksi. Kuin tekisin jotain väärin. Se alkaa ärsyttää ja sen jälkeen ärsytän muita.

Tarvitseeko onnellisuuteenkin hakea lupa? 

 Entä jos olen onnellinen, enkä ikävöi, vaan unohdan sen? Muistaessa ikävän rupeaa taas 

pelottamaan, entä jos unohdan sen kokonaan. 

En ole löytänyt täydellistä tasapainoa vaihtelevassa elämäntilanteessani, en osaa suhteuttaa asioita oikein. Kuinka paljon saa pitää hauskaa ennenkuin unohtaa ikävöivänsä? En tiedä missä se raja on enkä haluakkaan, mutta nyt olen todennäköisesti melkeimpä liian kaukana siitä rajasta.

Pitää uskaltaa ja uskoa. 

As easy as it´s said...

Marita

Elä hetkessä.

Kuullaan usein sanottavan kun yritetään lohduttaa masentunutta kaveria joka ei tunnu löytävän elämän iloa. Minusta tuntuu kauhealta sanoa niin, koska kun itse alan nauttimaan jokaisesta tuoksusta minkä haistan, kaikesta minkä näen ja luonnon äänistä jotka hiljaa kiuskaavat korvaani, minusta tulee ahne. En haluaisi hengittää ulos, muuten tuoksut pääsetvät karkuun. Tahtoisin nähdä aina vain pidemmälle kuin sillä hetkellä näen. Haluaisin ymmärtää mitä luonto kuiskaa.. Mikään näistä ei tietenkään ole mahdollista. Jos en hengitä ulos tukehdun, jos kävelen koko ajan kauemmas lopulta eksyn ja elämän iloni katoaa siihen. Entä jos luonto on vihainen, jos sillä ei olekkaan mitään suloista sanottavaa? Pettyisin suunnattomasti enkä enää ikinä haluaisi ulos.

On asioita jotka on tarkoitettu sellaisiksi joita ihminen ei voisi manipuloida. Silti kaikki mikä on ympärillämme vaikuttaa meihin. Kukkia emme ymmärrä, mutta niistä tulee parempi mieli kuin piikkipuskista etupihalla. Sanotaan että luonto saa ihmisen rauhoittumaan, enkä yhtään ihmettele, ei ihmisen käsi ole luonnon rakentamaa metsää päässyt pilaamaan.

Olen pitkän aikaa miettinyt mihin rakkautta voi verrata, ja voiko edes? Tv- sarjoissa näytetään paljon rakkautta, vai näytellään? Kovin moni ei osaa vastata kysymykseen mistä tietää että on rakastunut, muuta kuin epämääräisillä lauseilla ja sanoilla, kuten "sen vain tietää", "se on vahvempi tunne kuin ihastuminen" yms.. Itse olen yrittänyt kuitenkin selityksien sijaan vain olla rakastunut. Kaikilla se tuntuu varmasti erilaiselta. Minulla se tuntuu nyt tältä, älkää kyseenalaistako rakkautta.
 
Useammassakin tekstissäni käsittelen aiheena rakkautta, milloin miltäkin kantilta kirjoitus mielialan mukaan. Mielestäni se on aihe mistä kaikki voisivat kirjoittaa omia pohdintojaan kokonaisen kirjan verran, enemmänkin! Aina löytyisi jokin uusi näkökulma, kuka vihaa, kuka rakastaa, ja miksi? Kaikki mitä oikeastaan tahdon siis sanoa on, rakastakaa millä tavalla vaan ja ketä vain ikinä tahdotte, älkääkä ottako paskaa niskaan sen takia että joku väittää ettei rakkautesi olisi aitoa. Pienikin rakkaus on aitoa ja rakkaus vahvistuu ajan myötä, kaiken täytyy lähteä pienestä versosta jotta se voisi kasvaa suureksi ja vahvaksi.



Rakkaudella
Marita

Kun jokainen kosketuksesi tuntuu pahalta, en halua enää 
rakastella kanssasi koska minulle tulee huono olo, ihan oikeaasti, 
meinaan oksentaa. Rakastan sinua, mutten halua että 
kosket minuun. Sinun on vaikea ymmärtää minua koska 
sinä et tunne samoin.
 Sinä haluat minua, ihastelet poveani ja himoitset
 pyöreätä takapuoltani.

Seksi on irstasta, alastomuus ja koskettelu yliarvostettua. 

Pystytkö elämään kanssani ilman kosketuksia, suudelmia, seksiä?

Kuvittele, miltä tuntuu kun puolisosi sanoo sinulle näin.
Haluaisit juosta karkuun, toisaalta haluaisit ymmärtää. 
Haluaisit lyödä, haluaisit heliä 

pahan olon pois, mutta miten? Hän juuri sanoi
voivansa fyysisesti pahoin kun kosketat
häntä, kun haluasit osoittaa rakkautesi kosketuksilla. 

Tunnet olosi hylätyksi, kuin
  jätetyksi, petetyksi. Onko hänellä toinen?
Ajatus vilahtaa mielessäsi vain hetken, ei.
 Hän sanoi rakastanvansa sinua.
Miten jatkaa suhdetta eteenpäin? 

Viimeinen kysymys on  vaikein. 

Pystytkö elämään hänen kanssaan ilman
 kosketuksia, suudelmia ja seksiä? 

Pystyisitkö sinä siihen, oikeasti?

Marita