Kaikki olemme kulkeneet väärällä polulla, tai ajaneet väärällä kaistalla.
Ei sitä aina huomaa kuin vasta silloin, kun olet siellä ja näet vastaan tulevat valot samalla linjalla missä itse kuljet. Ne sokaisevat silmäsi ja valaisevat sielusi ennen törmäystä oikean ja väärän välillä. Et voi kuin toivoa että selviät hengissä ja me muut, emme voi kuin toivoa että opit jotain törmäilyistäsi.
Vanhoista virhe arvioista kaistojenkin valinnan suhteen on opittava päästämään irti, mutta se ei ole helppoa. Aina petetyksi tulleen ei ole helppo luottaa, miksi pitäisikään? Eihän kukaan tahallaan itseään satutettavaksi halua.
Liiallisilla epäilyillä voi kuitenkin satuttaa itseään, ei välttämättä tahallisesti, mutta eihän siitä ikinä mitään hyvää seuraa jos tonkii ilman lupaa toisen tavaroita. Yritä nyt siinä sitten selittää että halusit etsiä jotain minkä takia voisit todeta ettei sinuunkaan voi luottaa.
Lainaten Sex and the city- sarjan jaksoa esimerkkinä, jossa Carrie saa kohtauksen ja alkaa hullunlailla etsiä Aidanin asunnosta jotain mikä todistaisi ettei hän ole ainoa normaali mies Manhanttanilla. Me sarjaa seuranneet tiedämme miten Carrien ja Aidanin suhteelle sen kohtauksen jälkeen kävi.
Ei ole helppoa antautua ja uskoa että tämä on se joka minua ei satuta, ei petä.
Suurimmat kiitokset omista oikuistani isälleni.
Olet aina ollut siinä kun olen tarvinnut neuvojasi tai kun olen pyytänyt sinulta jotain, et ole epätöinyt antaa sitä minulle. Mikä tärkeintä, olet aina pitänyt lupauksesi ja rakastanut minua ehdoitta...
Jep, sen kun näkis.
Ylpeästi Vaarallisella ja mitä
luultavammin väärällä
kaistalla kulkeva rakastajattarenne,
Marita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti