Liikaa

Sanot että ajattelen liikaa.

Typeriä asioita mitä ei edes tarvitsisi miettiä.

 Miten sinä voit sanoa mitkä asiat ovat typeriä

 tai liikaa, kun et itse ajattele mitään muuta kuin

 itseäsi.

Maailmaasi ei mahdu mitään muutakuin sinä itse ja sinun tavarat, teet herkästi ihmisistä ympärilläsi omaisuuttasi. En ole tyyny, en odota hiljaa milloin lasket pääsi syliini tai puristat minut vasten rintaasi. En ole huora, joka vain tekee hommat kun sinä haluat ja se on siinä. En ole ravintolassa töissä kun olen kotona, en ole velvollinen valmistamaan sinulle ruokaa ja tarjoilemaan sitä pöytään. Enkä myöskään ole taulu, joka suostuu katsomaan hiljaa vierestä -maalattu hymy kasvoilla- mitä sinä teet.

Olen ihminen ja haluan paijata sinua ja samaa haluan sinulta. Haluan rakastella kanssasi. Rakastan tehdä sinut onnelliseksi lempiruokiasi laittamalla. Minullakin on mielipiteitä ja minulla on oikeus olla joskus surullinen.

Haluat koettaa minun kanssani jotain vakampaa, mutten tiedä kestätkö sen? Yhtä herkästi kuin pieni tuulenvire saa tarpeeksi voimaa kasvattaa ison aallon, saatan minä saada voimaa pauhata yhtä pahoin kuin meri synkkinä öitä huutaa, mylläten kaiken tielleen tulevan. Mutta niinkuin tyyni ulappa, hellin sinua ja hukutan rakastavaan syliini, rakkauteni on syvempi kuin syvinkään kohta meressä. Niinkuin vaahtopäät iskeytyvät rantakallioon, tunnen kuinka sydämeni lyö ja intohimonliekki syttyy kun kosket minua.

Kuin meri, minua et voi kesyttää.

Annan sinulle silti ohjat yrittää.

Marita